Minun ystäväni on kuin villasukka 4.2.2021 – Posted in: Blogi – Tags: villasukat, ystävänpäivä, ystävyys

» Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niityn kukka,

joka saa minut hymyilemään.»

Ajattele viime vuoden vähälumista helmikuuta. Mustaa maata, sadekelejä, käyttämättömiä suksia varaston nurkassa. Kukapa olisi viime ystävänpäivän aikaan osannut arvata, miten eristäytynyttä elämää tulisimme viettämään seuraavat kuukaudet?

Koulut ja harrastukset siirtyivät etäyhteyksiin. Konsertit ja teatteriesitykset peruttiin. Museot, kirjastot ja muut palvelut sulkivat ovensa. No mikäpä siinä, ajattelin. Meneehän tämä näinkin. Olen tottunut työskentelemään yksin ja ajattelin, että eipä tilanne paljon poikkea normaalista arjestani. Kevät meni totutellessa uuteen normaaliin. Yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin tapahtui pääosin viestien välityksellä. Kaupoissa ei tullut enää viivyteltyä lankoja ihastellen. Kuntosalijäsenyydenkin laitoin tauolle.

Kesällä päätimme pitää keskimmäisen poikamme rippijuhlan etäjuhlana. Oudolta tuntui, mutta ikäihmisiä piti suojella. Konfirmaatiotilaisuuteen pääsi meidän vanhempien lisäksi vain pojan kummitäti. Veljetkään eivät mahtuneet mukaan. Silloin ensimmäisen kerran tuntui ikävältä. Ei ollut mahdollista viettää tärkeää päivää rakkaiden sukulaisten ja ystävien kanssa totuttuun tapaan – eikä halata.

Vuoden aikana olemme tavanneet läheisiä ihmisiä harvakseltaan ulkoilmassa. Vanhempieni kultahääpäivää vietimme nuotiolla ja veljeni 40-vuotisjuhlat olivat niin ikään ulkona. Ystävieni kanssa olen lenkkeillyt ja käynyt avantouimassa. Läheisen järven avantouintipaikalla koronarajoitusten vuoksi pukukopit ovat olleet suljettuina. Ulkosalla uikkareiden vaihtaminen on ikävää, mutta senkin kyllä sieti, kun pääsi ystävän kanssa vaihtamaan lenkillä kuulumiset. Nopea kuivaus, merinovillasukat jalkaan ja taas tarkenee.

Melkein vuosi on nyt kulunut ja huomaan, miten paljon kaipaan taas takaisin normaaliin arkeen. Ikävöin sitä, että saan taas nähdä sukulaisia, ystäviä, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita ilman etäisyyttä ja maskia. Kaipaan erityisesti sitä, että voin halata muitakin kuin perheenjäseniäni. Ikävöin sitä, että lähipiiriä voi tavata ilman stressiä ja huolta.

Maailma kapeni mahdottoman nopeasti ja rakkaista ihmisistä tuli entistäkin tärkeämpiä. Pidetään yhtä. Muistetaan osoittaa läheiselle, tärkeälle ihmiselle, kuinka arvokas hän meille on. Tuolle ystävälle, joka lämmittää talvella kuin villasukka.

”Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.
Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa taivaan punertamaan.”